Moikka taas kaikille! (: Musta tuntuu et oon väkertänyt tätä osaa taas pienen ikuisuuden... Pahoitteluni siitä. Tässä tää viimein on, monen tuskaisen hetken kautta. :D Tää oli just sellane "en halua, mutta pakko on" -osa, joka siis oli vaan pakko kirjottaa ja kuvata et pääsee eteenpäin siihen kohtaan mitä jo haluu tehdä. Tässä osassa on vaan yks 53 kuvan kohtaus ja mua pelottaa, että en saanut siitä tarpeeksi mielenkiintosta. Tää on kumminkin juonen kannalta erittäin tärkee osa ja toivon kovasti, että kukaan ei ainakaan ihan kamalasti tylsistyis lukiessa. Alkupuheet sikseen, menkääpä jo lukasemaan! :D

***

Vieras asteli sisään sulkien oven perässään. Minä olin vaistomaisesti peruuttanut kauemmaksi. "Näytät yllättyneeltä", Marie totesi jo valmiiksi tuttua ivaa äänessään. Sellaista, joka sai minut haluamaan nopeasti mahdollisimman kauas hänestä.

"Älä huoli, en aio viipyä kovin kauaa. Vain sen verran, että tajuat mihin olet sotkeutunut", nainen jatkoi hymyillen. Tuossa hymyssä ei ollut silti mitään aitoa. Marie selvästi piti minua alempiarvoisena, surkeana ihmisenä. En tajunnut miksi. 

"Miten löysit tänne?" kysyin omasta mielestäni uhkaavasti. Marie vain naurahti. "Älä kiinnitä huomiota pieniin yksityiskohtiin, koska saat nyt kuulla jotain paljon tärkeämpää. Ole siis kuulolla, koska minä en aio toistaa kertomaani", hän vastasi sivuuttaen minun haluamiseni täysin. 

"Minun vanhempani ovat vaikutusvaltaisia ihmisiä. Isä on melkoisen kuuluisa ja rikas suuryhtiön johtaja ja äitini suku omisti teknologiayrityksen. Media siis seuraa perhettäni melko tiiviisti. He ovat hyvä pari. Mutta niin kuin melkein jokaisessa tarinassa, luurankoja löytyy  kaapista", Marie aloitti. Miten tämä liittyi yhtään mitenkään mihinkään? Kurtistin kulmakarvojani. Hänen katseensa tuntui kumminkin pistävältä ja melkeinpä pakotti minut kuuntelemaan lisää. 

Minun äitini, Agatha, oli seurapiirien tuntema, kaunis ja eloisa nuori nainen. 

Isäni Michael  taas tylsä, kaavoihin kangistunut ja ajatteli vain alkavaa uraansa. On vieläkin. Olikin siis varmaa, että äiti ei ollut kiinnostunut isästäni millään tavalla.

"Mutta äidin ja isän perheet olivat olleet tekemisissä jo hyvän aikaa. Yhtiö halusi ostaa yrityksen, mutta 'ehtona' oli avioliitto. Niin, järjestetty sellainen... Se oli tavallaan velvoite, joka molempien oli täytettävä, heidän omalla tahdollaan ei ollut loppupeleissä mitään merkitystä. Bisnes oli tärkeintä ja molemmat tiesivät sen", Marie jatkoi ja sai minut entistä enemmän sekaisin. Mitä ihmettä hän ajoi takaa?

Agatha ja Michael kuulostivat ja näyttivät hyvältä yhdessä. Lehdissä uutisoitiin nopeasti avioliitosta ja bisneksistä. 

Muutaman kuukauden kuluttua äiti tuli raskaaksi. Se oli kuulemma ainutta aikaa, jolloin isä vaikutti tavallista iloisemmalta.

"Mutta lapsi ei ollut hänen. Äidillä oli ollut jo pitkän aikaa salattu suhde toiseen mieheen, mutta päätti syystä taikka toisesta pitää lapsen. Isä sai raskauden loppuvaiheilla selville ja alkoikin näin vihaamaan tulevaa poikaansa ja samalla vaimoaan. Avioero ei ollut edes vaihtoehtona suurimmaksi osaksi heidän asemansa takia. Kuvittele minkälainen hässäkkä siitäkin olisi syntynyt... Niinpä Agatha vetäytyi julkisuudesta. Oikealle isälle ei kerrottu. Leo oli aina jollakin tapaa salattu lapsi, sellainen, jota ei kuulunut olla olemassa", Marie kertoi rauhallisella äänensävyllä.

Nainen näytti melkeinpä nauttivan reaktiostani. "Hänestä siis annettiinkin äärimmäisen vähän tietoa julkisuuteen", nainen lisäsi ja hetken hiljaisuuden jälkeen sain avattua suuni. 

"Leo on puolveljesi", minä toistin ääni väristen. Viimeinkin sain vastauksia kysymysten sijasta. Marie halusi päästä minusta eroon, koska Leo oli hänen veljensä. Ja koska... tarvittiinko Leoa muualla? Olinko minä tiellä? Mieleni pursusi uusista kysymyksistä. "Niin. Ja minä väkisin tehty lapsi", nainen lisäsi jollakin tapaa katkerasti.

 

"Mutta nyt saat kuulla, mikä johti tähän kaikkeen", Marie totesi ilmeettömänä. En ollut varma, halusinko tätä. Minun kuului tavata Leo jo alle tunnin kuluttua. Kuulisinko nyt jotain mullistavaa? Ehkä se olisi hyvä. Jospa tämän oli tarkoitus mennä näin. "Jatka..." minä inahdin jännitystä täynnä.

Koitti tietenkin aika, jolloin Leonard aikuistui. Hänelle pidettiin hienot juhlat.

Veli oli aina ollut hieman syrjäänvetäytyvä. Häntä kiinnosti vain musiikki, uskomatonta kyllä.

Isällä oli kuitenkin aivat omat suunnitelmansa Leonardin suhteen. Hänet piti saada varakkaan naisen kanssa naimisiin, pois nurkista pyörimästä. Muistat kaiketi pirteän vaaleaverikön, jonka tapasit ensimmäisen kerran ravintolassa Oscarin kanssa ja myöhemmin sairaalassa? 

Minun mieleeni palautui nopeasti ihan liikaa tapahtumia, joille en ennen ollut löytänyt selitystä. Hitaasti asiat alkoivat nyt selkeytymään. Mahaani sattui. Oscarkin siis liittyi olennaisesti tähän kaikkeen.

Serafina, tunnetun ravintolaketjun omistajan tytär. Hänet oli määrä tutustuttaa Leonardiin paremmin kyseisissä syntymäpäiväjuhlissa. Serafinan perheelle oli luvattu osuus yhtiöstä, jos he suostuisivat naimakauppaan. Aluksi Serafina oli ollut kovasti ajatusta vastaan, mutta nähtyään Leonardin paremmin hän ihastui oitis. Kaiken piti olla siis selvää.

 

 "Isällä oli koko Leonardin tulevaisuus valmiina, ilman että veljeni tiesi itse mitään...", Marie huokaisi astetta masentuneemmin. Pystyin jo tajuamaan, että kaikki ei mennyt odotetusti tuona päivänä. Oloni oli eriskummallinen, halusin tietää lisää mutta samalla olisin halunnut juosta kauas karkuun tästä tietomäärästä mitä olin vastaanottamassa.

 

 Sinä samaisena iltana Leonard sattui kuulemaan jotain, mitä ei olisi todellakaan pitänyt.

Isä syytti juovuspäissään äitiä kaikesta. Leonard saikin aivan vahingossa kuulla olevansa toisen miehen lapsi ja että hänet aiottaisiin naittaa Serafinalle, josta hän ei välittänyt pätkän vertaa. Toisinsanoen suurin osa hänen elämästään oli valetta. 

 Äiti ja isä tajusivat mokansa liian myöhään.

 "No, tämän seurauksena syntyi entistä pahempi riita, syytöksiä, itkua ja muutto toiselle paikkakunnalle. Tietojemme mukaan Leo tapasi uusia tuttavuuksia ja alkoi lauleskelemaan kaupungin baareissa", Marie lyhensi lopuksi. Minä en tiennyt mitä ajatella. Kaikki tämä oli tapahtunut, ilman että tiesin yhtikäs mitään. Kuuluisiko minun olla vihainen?

 

 "On vaarana, että joku tunnistaisi Leon ja nostattaisi kohun. Mahdollisuudet olivat onneksi pienet, koska hän ei juuri millään tavalla ole esiintynyt julkisuudessa aiemmin ja muutti ulkomuotoaankin tänne muuttaessaan", Marie kertoi hieman positiivisemmalla äänensävyllä.  

 "Mutta koska emme koskaan välty ylimääräisiltä skandaaleilta, Leonardin oikea isä sai tietää muutama kuukausi sitten omistavansa pojan. Hän uhkaa kertoa lehdille ja näin mustamaalata isämme maineen, jos ei saa tavata Leonardia pian", nainen jatkoi ja sai tilanteen kuulostamaan äkisti puolta kamalammalta. "Joten toisin sanoen kysyntämme voi tippua kokonaan ja taloudellinen tilanteemme kärsiä huomattavasti, jos ylimääräisiä skandaaleja levitellään julkisuuteen isämme nykyisten velkaskandaalien lisäksi. Vaikka tuskinpa sinä pienillä aivoillasi tällaisesta tajuat mitään."

 Nielaisin kuuluvasti. "Joten... Teidän täytyy saada Leo takaisin, mutta hän ei suostu? Minä olen tiellänne", päättelin hiljaisella äänellä. Olisinpa vain tiennyt tästä aikaisemmin.

"Aivan niin. Hän päätti tavata sinut, muuttaa asumaan luoksesi, ihastua sinuun korviaan myöten ja kaiken lisäksi tehdä itseään tunnetummaksi typerän bändinsä kautta, lisäten riskejä", Marie informoi murskaten pala palalta unelmiani. "Olin sopinut äitini kanssa saavani Leonardin takaisin. Mutta hän kieltäytyi kaikesta yhteydenpidosta. Tulit kuvioihin ja vaikeutit kaikkea entisestään. Joten minun piti saada sinut pois tieltä, mutta en voinut ottaa liikaa riskejä; olisit voinut paljastaa kaiken medialle. Joten punoin eräänlaisen juonen."

 Peruutin sohvalle istumaan. Jalkani eivät enää kantaneet. "Oscar... Kuka hän on?" uskaltauduin kysymään. Enää noin puoli tuntia aikaa Leon saapumiseen ja tällä hetkellä minusta tuntui, että tarvitsisin vähintäänkin viikon yksinoloa. Ja silti halusin tietää lisää.

 "Muistatko silloin sillä syrjäisellä kadulla, kun Leo tuli pelastamaan sinut?" Marie kysyi hieroen niskaansa. Hän näytti täysin kyllästyneen minulle kertomiseen. Nyökkäsin nopeasti.

 Silloin minä tajusin ensimmäisen kerran, mikä Leoa pidätteli.Veljeni oli juuri ennen teidän episodianne suostunut tapaamaan minut. Yritin tietenkin saada häntä palaamaan takaisin kotiin. Kerroin hänen oikeasta isästään enemmän ja suostuttelin jokaisella mahdollisella tavalla.Mutta sitten Leonard näki sinut ja syöksyi kuin jokin pelastava enkeli luoksesi.

 

 "En tajua miten sen teit, mutta tajusin nopeasti Leonardin ihastuneen sinuun. Hän ei tulisi pelkästään suostuttelemalla. Joten minun täytyi saada sinut pois tieltä ja Leonardin tunteet katoamaan", Marie huokaisi kurtistaen kulmiaan. Okei, taisin ymmärtää miksi meillä ei ihan synkannut. "Oscar oli tuttu jo kouluajoiltani. Hän oli aina palvonut minua maasta taivaisiin ja julistanut rakkauttaan minua kohtaan, sanoen tekevänsä mitä vain vuokseni. Minä pystyin manipuloimaan hänen tekojaan ja sen myös teinkin. Vastapalkkiona hän saisi... minut. Ainakin hetkeksi."

 Niinpä minä maksoin ennen sinua  työskenneelle Eliselle suuren summan rahaa, jotta hän ottaisi lopputilin työpaikastaan. Tätä ennen olin hommannut Oscarille harjoittelupaikan SunShinesta. Julia sinisilmäisenä kertoi vapaasta työpaikasta oitis sinulle. Ja näin sain sinut ja Oscarin tekemisiin toistenne kanssa.

Oscar lupasi hoitaa loput, vielä sinisilmäisempänä. Miesparka.

Sinä ihastuit häneen naurettavan nopeasti.

 Samoihin aikoihin Serafina yritti myös suostutella Leonardia palaamaan. Näit heidät ja otit nokkiisi.

Niinpä suostuit helposti Oscarin kanssa toisille treffeille. Hän kertoi tarkoituksellisesti elokuvan väärän alkamisajan. 

Sillä aikaa minä olin saanut selville, että Leonard menee esiintymään ostoskeskuksen tapahtumaan. Tämän avulla Oscar valitsi saman ajan teidän 'treffeillenne'. Nyt minun piti vain kertoa Leonardille Oscarista ja hän rynnisti juuri parahiksi näkemään suutelonne.


Kaikki meni täysin odotetusti. Sinä suutuit ja heitit Leonardin ulos kodistasi.

Ja huvittavinta oli se, että satuit ihan omatoimisesti paikalle, kun Oscar viimein sai 'palkkionsa' mahdollisimman salaiseksi tarkoitetussa paikassa. Hänen oli alunperin muutaman viikon kuluttua kuulunut sanoa, ettei rakastanutkaan sinua. Mutta kaikki kävikin odotettua helpommin.

Taisin olla maailman typerin ihminen maan päällä. Ei tämä voinut olla totta!

"Leon piti olla omillaan. Ja sinun poissa kuvioista. Mutta kävi ilmi, että Leonard oli kiintynyt sinuun odotettua syvemmin. Hän oli entistä vihaisempi perheelleen ja ei suostunut vieläkään palaamaan", Marie tuhahti irrottaen katsekontaktinsa. 

Ja taas kerran te tapasitte, vaikkakin mutkien kautta.

Et voi uskoa raivoni määrää kun näin sinut uudestaan. Aina sinä onnistuit keplottelemaan takaisin Leonardin luokse. Ja typeränä et edes tunnistanut sairaalaan tullutta isääni.

"Jotenka nyt minun on turvauduttava viimeisimpään keinooni, Hope. Toivon että ymmärrät viimein asioiden todellisen laidan ja suostut pyyntööni", Marie sanoi lopettaen näin melkeinpä tunnin kestäneen kertomuksensa. Minua todellakin vihattiin. Olin ylimääräinen tekijä. 

"Jätä Leonard. Niin pian kuin mahdollista. Perheelläni on vaikutusvalta työpaikkaasi, ystäviisi ja koko elämääsi. Sinuna en pistäisi vastaan", Marie lausui murskaavat sanat. Minusta tuntui, että hän kuristi minua katseellaan. Ja niin, tunnin kestäneen kertomuksen jälkeen tuo myrkyllinen nainen lähti kodistani.

Halusin kuolla.

Miksi aina minä?

Ovikello soi. Niinpä tietenkin.

Minun pitäisi muutamassa sekunnissa nähdä Leo ja sanoa hänelle jotain, mihin en ikinä pystyisi. 

Murskaisinko minä samalla myös Leon onnen?

-------------------

No siinä oli loppu kerrakseen. >:D Ette kai tylsistyneet kuoliaiksi? Nyt saitte tietää iiiiihan kaikki hämäryydet tähän astisesta juonesta! Anteeksi epäkohdat, mä tein parhaani pitääkseni kaiken realistisena mutmut. :D Taas kerran: pidittekös osasta?