12.%20Yhdess%C3%A4%20ja%20erikseen-norma

Syvimmät anteeksipyyntöni siitä, että uudessa osassa on kestänyt näin pitkään! Herättelin kadonnutta inspiraatiotani ja viimein, eräänä aamuna ideoita alkoi pulppuamaan mun pääkoppaan ja oli pakko avata peli. Ei menny kauaakaan, kun kahdestoista osa oli kuvattu ja kirjoitettu. :) Kiitos hurjasti edelliseen osaan kommentoineille, piristätte elämääni tosi paljon! :D Tää osa saattaa olla edelliseen osaan verrattuna tapahtumiltaan hieman latteampi, mutta ehkä se on vaihteeks ihan hyväkin juttu. 35 kuvaa, eikus lukemaan!

***

kuva%201-normal.jpg

Marie laski kahvikupin takaisin aluslautaselleen ja katsoi sitten äitiään merkitsevästi. "Jos se tyttö ei olisi mennyt sotkeutumaan Leonardiin, veljeni olisi palannut jo aikapäiviä sitten", hän puuskahti turhautuneena. Asiat tuntuivat yhä useammin valuvan käsiin.

kuva%202-normal.jpg

"Onkohan Hope jotenkin masokistinen? Pakko ihmetellä... Koko episodi Oscarin kanssa meni täysin suunnittellusti, mutta silti hän onnistui keplottelemaan itsensä takaisin Leonardin tykö", Marie jatkoi puolustellen tahtomattaankin itseään. Hän tiesi kyllä epäonnistuneensa jossain määrin tavoitteissaan.

kuva%203-normal.jpg

"Ja mitä ihmettä Leonard näkee hänessä? Sitä en vain kykene ymmärtämään. Nyt voimme olla varmoja, että veljeni ei mennyt kolmeksi päiväksi virkistyskeskukseen. He eivät olleet varanneet huonetta sen nimiselle henkilölle. Hän on Hopen kanssa ja valehteli meille. Typerä mies ja vielä typerämpi tyttö..." nainen valitti, siirtäen katseensa äitiinsä. Hän ei näyttänyt tyytyväiseltä.

kuva%204-normal.jpg

"Jos  joku tässä on typerä, niin sinä", Agatha totesi kylmästi tyttärelleen. Marien katse muuttui hitusen kauhistuneeksi. "Kaikki se aika, minkä annoin ja tämän sait aikaiseksi. Olet epäonnistunut kaikessa, minkä luotin sinun tekevän ja mitä sinä lupasit tekeväsi."

kuva%205-normal.jpg

Marie yritti koota itseään. Nainen inhosi moitteita. Hänen itsetuntonsa oli loppujen lopuksi aivan liian alhainen. "Mu-mutta äiti... Minun piti saada Hope ulos Leonardin elämästä kertomatta hänelle mitään. Minun piti pitää hänet ulkona totuudesta ja silti saada hänet lähtemään, ilman perusteita! Kuinka kuvittelet minun jatkavan, jos kohtalo on meitä vastaan?" Marie puolustautui harvinaisen suoraan. Hän ei jaksanut enää epäonnistua. 

kuva%206-normal.jpg

 Agatha mietti hetken hiljaa. Tilanne ei voinut enää jatkua. Jos media saisi tietää Leonardista nyt, heidän elämänsä muuttuisi paljon vaikeammaksi. Poika täytyi saada takaisin, mutta hän ei näyttänyt välittävän perheestä enää hitustakaan. Se yksi pieni typerys oli syypää. "Kerro hänelle suoraan, miten asiat ovat. Jos tyttö uhkaa kertoa lehdille, maksa hänet hiljaiseksi."

***

kuva%207-normal.jpg

 Minulla oli kummallinen olo.

kuva%208-normal.jpg

Oho. Leo taisi huomata katseeni. Mistä lähtien olin käyttäytynyt näin? Viimeksi punastuin pelkästi katsekontaktista ala-asteella. Normaalisti olisin jo tässä vaiheessa todella huolissani mielenterveydestäni, mutta nyt kaikki tuntui oudon ruusuiselta. Mahassani lepatteli perhosia jos vain yritinkin ajatella eilistä. Suudelmaa. Ja sitä kuinka hän kantoi minut takaisin. Ja kuinka nukuimme loppujen lopuksi yhteisessä teltassa. Leo oli pitänyt jääpussia jalallani ja nyt se aristi enää vain hieman. 

kuva%209-normal.jpg

Jopa Julia nauraisi minulle näistä ajatuksista. Ihan liian imelää. En vain uskaltanut antaa itseni heittäytyä täysin tunteiden vietäväksi, vaikka olinkin alkanut kyllä lipsumaan jo pahemman kerran. Äh, miksen pystynyt käyttäytymään vain normaalisti!?

kuva%2010-normal.jpg

Onneksi äiti ja isä olivat uskoneet, että eilinen oli pelkkää rakastavaisten riitaa. He olivat niin hyväntahtoisia ja sinisilmäisiä ihmisiä. Joskus toivoin olevani itsekin samanlainen. Minä analysoin kaikkea liikaa ja päädyin mielessäni liiallisiin johtopäätöksiin. En pystynyt elämään hetkessä. 

kuva%2011-normal.jpg

"Suonette anteeksi, menen pitämään Hopelle seuraa", Leo tokaisi lempeällä äänensävyllä äidilleni. "Mene ihmeessä, hän on ollut aivan liian ujo ja hiljainen tänään", äiti vastasi ja sai minut mulkaisemaan häntä ärsyyntyneesti. En ollut kyllä totta puhuen ollut laisinkaan tottunut siihen, että Leon inho minua kohtaan oli näyttänyt vaihtuneen joksikin aivan muuksi. Hän muisti ihan kaiken.

kuva%2012-normal.jpg

 "Löysin eilen sinua etsiessäni sattumalta yhden paikan", Leo sanoi minulle hitusen salamyhkäisenä. Kummallista, että minua värisytti vain hänen varovainen kosketuksensa minun olkapäähäni. "Ajattelin, että saattaisit haluta nähdä sen", mies jatkoi hymyillen. Minä nyökkäsin varovasti.

***

kuva%2013-normal.jpg 

 "En ihan tiedä, ovatko tällaiset paikat mieleesi, mutta..." Leo mutisi naurahtaen. "...Minulla tuli kumminkin sellainen fiilis, että haluan tuoda sinut tänne."

kuva%2014-normal.jpg

"Kiitos. Täällä on todella kaunista", minä vastasin liikuttuneena. En kumminkaan pystynyt iloitsemaan ihan täydellä sydämellä. Minun mieltäni vaivasi yhä niin moni asia ja tiesin, että minun pitäisi kysyä niistä.  Mutta nyt kun minulla oli siihen täydellinen tilaisuus, en enää tahtonut. Jos saisin kuulla jotain, mitä en haluaisi? Ja jos se vaikuttaisi tähän orastavaan suhteeseen, mikä minulla Leon kanssa viimein oli?

kuva%2015-normal.jpg

"Ei kai sinua vaivaa jokin?" Leo kysyi pian. Hän näki nopeasti tunnetilani. Minun pitäisi saada selko kaikkeen, tiesin sen. Kuka Marie oli? Mitä Leo tiesi Oscarista? Entäpä se vaaleahiuksinen nainen sairaalassa? Miksi Leo oli huonoissa väleissä perheensä kanssa? Argh, halusin tietää niin paljon. Mutta samalla halusin sulkea jokaisen kysymyksen pois mielestäni.

kuva%2016-normal.jpg

"Itse asiassa minun täytyisi kysyä sinulta jotain", vastasin hetken hiljaisuuden jälkeen. Pelkäsin hätiköiväni. Tiesin hätiköiväni.

kuva%2017-normal.jpg

"Kysy pois vain", Leo naurahti kävellen vierelleni. Nielaisin liian kuuluvasti. En halunnut pilata tätä vielä, meidän välimmehän olivat kerrankin täysin sellaiset kuin halusinkin. Olisin typerä, jos menisin jo nyt tenttaamaan kaikkea mahdollista. Kerkiäisin varmasti myöhemminkin, enkö vain? Halusin nauttia nyt mieluummin perhosista mahanpohjassani. Tunsin Leon odottavan katseen takaraivossani. Päätin kääntää pääni takaisin häntä kohti ja unohtaa edes hetkeksi mielestäni nämä typerät ongelmani.

kuva%2018-normal.jpg

 "Haluaisitko mitenkään... muuttaa takaisin luokseni?" kysyin nopeasti korjaten tilanteen. Kaikesta siitä, mitä olisin nyt voinut sanoa, päätin möläyttää tämän. Nyt minä viimeistäänkin hätiköin! Ilmeeni muuttui vaivaantuneeksi, mutta Leon reaktio oli onnekseni kaikkea muuta kuin vaivaantunut. Huh, ehkäpä minä kerrankin korjasin tilanteen oikein.

kuva%2019-normal.jpg

"Tuonko takia sinä murehdit? Hupsu", mies naurahti niin lempeästi, että minun täytyi hetki oikeasti miettiä, miten tämä oli mahdollista. Kuinka asiat olivat muuttuneet niin inhottavasta tilanteesta johonkin näin paljon parempaan? Ilman, että edes oikeastaan tein mitään? En voinut estää itseäni toivomasta, että onneni ehkä oli viimein kääntynyt parempaan päin.

kuva%2020-normal.jpg

"Tietenkin haluan. En aio lähteä luotasi, ellet sitä sitten väkisin vaadi", Leo sanoi hiljaisemmalla äänellä. Minun mahassani lepattelevat perhoset olivat lisääntyneet puolella.

kuva%2021-normal.jpg

"Varokin muuttamasta päätöstäsi, koska sitten minä suutun pahemman kerran", muistutin miestä vielä leikilläni. "Älä huoli, niin tyhmä en sentään ole", Leo naurahti.

kuva%2022-normal.jpg

 Minä hymyilin suudelman lomasta onnellisempana kuin pitkään aikaan.

***

kuva%2023-normal.jpg

 "Ajatella. Sinä, joka et ole koskaan osannut ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, koet näin lyhyessä ajassa vuosisadan rakkaustarinan!" Julia tuumasi silmät tuikkien. Hän näytti siltä, että olisi voinut kirjoittaa kokemuksistani oitis kirjan. Olin juuri kertonut ystävälleni lähes kaiken telttaretken aikana tapahtuneen ja hetken hänen kiljuttuaan hallitsemattomasti pystyimme viimein jatkamaan taas normaalia keskustelua.

kuva%2024-normal.jpg

"Asiat vain tapahtuivat toisensa perään ja sitä rataa..." mutisin vastaukseksi seuraten puolikorvalla tylsää uutislähetystä. Oikeasti olisin halunnut kiljua myös kuin pahinta murrosikäänsä läpikäyvä teinityttö, mutta Julian seurassa olin aina tottunut olemaan hillitympi. Mielessäni tein kumminkin kärrynpyöriä ja huusin riemusta. Vuosisadan rakkaustarina ja minä eivät olleet mikään ihan normaalein yhtälö, mutta se kuulosti jotenkin mahtavalta. 

kuva%2025-normal.jpg

Julia huokaisi syvän onnenhuokaisun. "Ja nyt Leo vielä muuttaa takaisin tänne, kaiken sen jälkeen. Olen niin ylpeä sinusta. Ihan uskomatonta", hän jatkoi ja sai väkisinkin huulilleni pienen hymyn. Olihan tämä kaiketi aika uskomatonta.

kuva%2026-normal.jpg

"Sovimme Leon kanssa, että hän tuo tavaransa tänne huomenna kuuden aikoihin", päätin informoida Julialle. Ihan pian saisin taas kokea yhteiselon riemua. Tällä kertaa se ehkä voisikin olla riemua. "Kummallista, että muistinmenetyksen aikana hän vaikutti niin kiintyneeltä perheeseensä. Mutta nyt kun Leo taas muistaa kaiken, hän ei edes puhu heistä", tuumasin hetken mietittyäni. 

kuva%2027-normal.jpg

 Julia nousi paremmin istumaan mietiskelevän näköisenä. "Ennen kuin suhteenne kehittyy tästä eteenpäin, kysy häneltä noista kummallisuuksista. Ei ole hyvä, jos poikaystävä salailee jotain nenäsi edessä", kaverini ohjeisti vakavampaan sävyyn. Julialla oli ollut monta suhdetta. Hän tuntui tietävän miehistä niin paljon enemmän. 

kuva%2028-normal.jpg

 "Se olisi tarkoitukseni", vastasin hänelle hiljaisempana.

***

kuva%2029-normal.jpg

Tunti Leon saapumiseen.

kuva%2030-normal.jpg

Minun piti vielä valita paremmat vaatteet ja meikata. Halusin näyttää kerrankin oikein nätiltä, tulisihan Leo sentään asumaan luokseni. Olin sijannut hänelle pedin taloni toiseen makuuhuoneeseen. Mitäköhän mies ajattelisi? En ollut sentään ihan valmis siirtymään samaan punkkaan hänen kanssaan. Olin kokematon ja ujo näissä asioissa.

kuva%2031-normal.jpg

Näinkö väärin, vai oliko ihoni huonompi kuin eilen illalla? Inhosin tälläytymistä ja sitä, että aloin kiinnittää huomiota pikkuvirheisiin, jotka luultavasti näin vain itse.

kuva%2032-normal.jpg

Ovikellon ääni. Ei voinut olla totta! Leo ei saisi tulla vielä, ei todellakaan. En ollut kerinnyt valita edes vaatteita!

kuva%2033-normal.jpg

Olisi kuitenkin pakko mennä avaamaan.

kuva%2035-normal.jpg

Kävelin hitaasti ja harkiten vessastani kohti ovea. Voisin ihan nopeasti avata sen ja juosta vaatekaapilleni, ilman että Leo kerkiäisi edes tajuta, mitä minulla on päälläni. Eivät miehet kumminkaan kiinnittäneet niin paljoa huomiota naisiin verrattuna pukeutumisasioihin.

kuva%2036-normal.jpg

"E-en ole vielä valmis, odota hetki", onnistuin mutisemaan tulijalle, valmiina lähtemään takaisin huoneeseeni. Onneksi kohotin katseeni vieraaseen ennen katoamistani.

kuva%2037-normal.jpg

Hän ei ollut aivan se, ketä odotin.

-------------------
 
Nonni! :D Mitäs piditte vai pidittekö laisinkaan? Tää nyt oli tällane lyhkäsempi 'väli-osa', mut täytyyhän niitäkin olla. :)