10.-normal.jpg

Uskomatonta, että olen oikeesti päässy kymmenenteen osaan asti! Se ei tunnu jotenki realistiselta, koska vastahan mä alotin. Kesti kyllä kamalan kauan tehdä, mun mittapuulla liiankin kauan, heh. Tän osan kanssa kyllä muutenkin ollu tulta ja tappuraa, poistin kauheesti kohtauksia, kuvasin uudestaan, poistin taas... Luettavissanne nyt lopullinen versio, en vielkää oo ihan tyytyväinen, mut parempi ku ei mitään. :D 36 kuvaa, vähemmän ku piti, mutta mikäpä siinä. Ehkä ens osasta tulee taas pidempi. Aluksi pieni takauma, sitten taas Hopen elämään.

***

kuva%201-normal.jpg

 Vaaleaan, kalliiseen kankaaseen pukeutunut nainen tuuppasi ujostelevaa tytärtään väkisin kohti mustan flyygelin luona viihtyvää syntymäpäiväsankaria. Serafina vilkaisi äitiään ärtyneenä."Osaan kyllä kävellä!" hän vingahti muistuttaen kapinoivaa teinityttöä. Tai no sellainenhan tässä taisi ollakin kyseessä. Chelsea murahti hänelle tuupaten uudestaan.

kuva%202-normal.jpg
 
"Haluatko pilata tilaisuutesi? Et. En minäkään. Joten mene vähän äkkiä", nainen jatkoi tiukasti. "Joo joo!" Serafina mutisi ja käveli sitten omin voimin kohti Leonardia. Miksi hänet laitettiin tekemään tällaista? Joskus oli yhtä piinaa olla rikkaan perheen tytär.
 
kuva%203-normal.jpg
 
"Um... Leonard?" Serafina kysyi varovasti ja istuvan miehen säpsähtämään. Taasko lisää onnittelijoita? Hän lopetti soiton ja vilkaisi takanaan olevaa naista nopeasti. Leonard tunsi hänet vain kuvista, mutta oli kuullut neitokaisesta paljon.
 
kuva%204-normal.jpg

"O-olen todella iloinen saadessani tavata teidät viimein paremmin!" Serafina mumahti. Viimeiset sanat lähtivät hänen suustaan pakotettuina sihahduksina. Miksi Leonardin täytyi olla tuollainen syrjäänvetäytyvä tylsimys? Nämä olivat sentään tuon miehen juhlat! "Toivottavasti muistat minut... Perheeni on ollut jo kauan tekemisissä sukunne kanssa, tapasimme viimeksi aivan pieninä", nainen jatkoi peläten, että ei saisi minkäänlaista reaktiota aikaan tulevassa kumppanissaan.
 
kuva%205-normal.jpg
 
"Totta kai minä muistan", Leonard vastasi nousten penkiltään. Tällaisille perhetuttaville hänen piti yrittää olla mahdollisimman ystävällinen. Serafinan silmät laajenivat kuin pienellä koiranpennulla. Lähietäisyydeltä tuo mies näytti kuuluvan ihan eri planeetalle...
 
kuva%206-normal.jpg
 
"Harjoittelette kuulemma pianonsoittoa?" Leonard kysyi hymyillen viattomasti. "Hi-hieman", Serafina änkytti hämmentyneenä. Tylsimyksestä oli kuoriutunut muutamassa sekunnissa enkeli naisen pienen pään sisällä.
 
kuva%207-normal.jpg
 
Serafina oli varma, että Leonard pitäisi hänestä tämän illan jälkeen aivan uudella tavalla. 
 
***
 
 kuva%208-normal.jpg
 
Kolme päivää onnettomuudesta. Leo oli läpikäynyt yhden - onneksi pienimuotoisen - leikkauksen ja minä monta sataa minuuttia huolta.
 
kuva%209-normal.jpg
 
 Olin oppinut lisää elämästä. Kuinka yhtäkkiä joku ihminen pystyi täyttämään niin suuren tilan mielestäni, että ihan pelotti. Enkä minä edes pitänyt Leosta. Valitettavasti tuo mielipiteeni oli murentunut jo kauan aikaa sitten, en vain halunnut myöntää sitä itselleni. Mitä välillämme oli muka tapahtunut? Mikä oli saanut minut juoksemaan kuin idiootti autotielle? 

kuva%2010-normal.jpg
 
 "Hope! Leo herää!" Arina huudahti vetäen minua pois kotoisesta unimaailmasta. Olin viime aikoina nukkunut aivan liian vähän. Julia oli onneksemme saanut Arinaan yhteyden pian onnettomuuden jälkeen ja pystyimme ilmoittamaan tapahtuneesta. Nainen olikin kiiruhtanut sairaalaan oitis. Siitä asti me kaikki kolme olimme istuneet Leon sängyn vierellä aina kun vain mahdollista, minä ehkä vähän enemmän. Leo oli kuulemma seilannut kuluneen ajan päämäärättömästi bändinsä kanssa eri puolilla kaupunkia. Olikin siis ollut vain ajan kysymys, milloin tapaisimme sattumalta. Arinaa hän oli kieltänyt ottamasta meihin pahemmin yhteyttä, halusi kuulemma unohtaa jotain. Taas lisää kysymyksiä!

kuva%2011-normal.jpg

"Hope! Kuuletko sinä!?" Julia kivahti. Mumisin jotain unensekaista. Antaisivat minun nukkua! Miksei koskaan saanut nukkua silloin kun halusi? 

kuva%2012-normal.jpg
 
 "Mi-mitä hemmettiä..." joku kysyi mongertavalla äänensävyllä. Tässä vaiheessa minä säpsähdin hereille. En meinannut uskoa silmiäni. Vaikka lääkärit eivät aluksi olleet edes varmoja toipuisiko Leo, siinä hän nyt oli, pystyi puhumaankin!

kuva%2013-normal.jpg
 
 Mies pongahti melkeinpä koomisesti pystyyn. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Viimeinkin jotain hyvää tapahtui. Leo tuntui olevan täysissä sielunvoimissa, hieman tokkurainen ehkä, mutta kumminkin. "Ho..." hän mumisi hetken hiljaisuuden jälkeen. Silmäni tuikkivat toiveikkaasti. Hän taisi yrittää sanoa nimeni.

kuva%2014-normal.jpg
 
 "Ei haittaa, jos et heti pysty", lohdutin Leoa sympatiaa huokuen. En ollut edes toivonut, että hän heti herättyään pystyisi puhumaan, istumaan tai ylipäätään olemaan noin kauaa hereillä. 

kuva%2015-normal.jpg
 
"Ho-horsma. Miksi täällä haisee horsma?" Leo kysyi yhtäkkiä ja sai ilmeeni muuttumaan huojentuneesta hämmentyneeksi. En ollut odottanut tunteikkaan jälleennäkemisemme menevän ihan näin. Vilkaisin pöydälle tuomiani kukkia nopeasti.

kuva%2016-normal.jpg
 
 "Ne... ne ovat tekokukkia", vastasin hitaasti. No, en voinutkaan odottaa hänen olevan täysin järjissään kaiken tämän jälkeen. Julia ja Arina tirskahtivat tahtomattaan. Laskin hitaasti käteni pois rinnaltani, sydämeni syke oli rauhoittumassa.

kuva%2017-normal.jpg
 
"Keitä te edes olette?" Leo kysyi siristäen silmiään ja jokaisen huoneessa olevan ilme venähti vähintäänkin epätoivoiseksi.

kuva%2018-normal.jpg
 
Tämä ei ollut hyvä. Ei sitten ollenkaan hyvä.

***
 kuva%2019-normal.jpg
 
"Osittainen muistinmenetys", lääkäri oli todennut yksiselitteisesti tutkittuaan potilasta hetken. Leo sen sijaan oli huitaissut vihaisena kättään. "Ei minulla edelleenkään ole mitään himskatin muistinmenetystä!" hän selitti ärtyneenä. Minä osasin vain huokaista syvään. Tämä tästä vielä puuttui. Kaiken lisäksi Julia ja Arina olivat joutuneet lähtemään töittensä perässä pois, käskivät minun soittaa väliaikatietoja. Mokomatkin typerykset.

kuva%2020-normal.jpg
 
 "Onneksenne täysin vaaratonta ja menee ajan kuluessa ohi, mutta voisitte tietenkin esimerkiksi valokuvia näyttämällä yrittää saada häntä muistamaan jotain... ystävyydestänne", nainen oli jatkanut tietäväisenä. Tuijoteltuani hetken apeana viereistä verhoa olin saanut loistoajatuksen, jonka halusin toteuttaa viimeistään huomenna.

kuva%2021-normal.jpg
 
 Okei, ei ehkä sittenkään loistoajatus. "Minä olen Hope, asuit kanssani. Ymmärrätkö sinä?" jankkasin jo varmaan viidennettä kertaa Leolle. Väkisinhän tässä turhaantui. En saanut enää millään itseäni näyttämään tarpeeksi 'vanhalta' itseltäni, vaikka otin pidennyksetkin pois.

kuva%2022-normal.jpg

"Ymmärrän, että sinä olet idiootti", Leo vastasi naama peruslukemilla. Argh! Hän oli toipunut käsittämätöntä vauhtia, ei edes enää halunnut maata sängyssä. Mutta aivot. Niissä oli jotain pahasti vialla.

kuva%2023-normal.jpg

"Yrittäisit edes!" huokaisin epätoivoisena. Halusin jo niin päästä kysymään miehen syitä tapahtuneille asioille, mutta tämä hidasti pahemman kerran totuuden metsästämistä. Elämästäni oli tullut niin kummallista. Ennen Leon tapaamista kaikki oli ollut toisin! Äkkiä mies nousi ylös sängyltään, hieman haparoiden. Hänellä taisi olla paikat aika kipeinä onnettomuuden jälkeen, mutta näytteli kovaa.

kuva%2024-normal.jpg

"Ja yrittäisit sinä tajuta, että en tunne sinua! Kannattaisiko kenties mennä uusintatesteihin tai jotain!?" Leo ärähti yllättävän lujaa. Ehkä olin mennyt liian pitkälle... Hän oli kumminkin vielä roimasti puolikuntoisen puolella. Purin alahuultani neuvottomana. Samassa Leon ilme muuttui oudon vapautuneeksi. Hän ei kumminkaan katsonut enää minuun. 

kuva%2025-normal.jpg

"Mi-mitä nyt?" kysyin varovasti. Olinko missannut jotain tärkeää?  Onneksi en nolannut itseäni sen pahemmin, kun jo tajusin oven avautuneen. Ja yhtäkkiä huone olikin täynnä outoa porukkaa. "Leonard! Siitä on niin pitkään!" melko kimeä-ääninen nainen visersi huojentuneen kuuloisena. Miksi hän näytti kaukaisella tapaa tutulta? "Meidän oli pakko tulla, meille ilmoitettiin aivan liian myöhään tästä, mutta näemmä näytätkin voivan ihmeen hyvin! Mikä onni!"

kuva%2026-normal.jpg

Leo sivuutti nopeasti naisen ja käveli kohti muita muita paikalle saapuneita. "Isä, äiti, Marie... Luulin, että ette tulisi!? Mikä teillä kesti?" hän kysyi ihmeissään. Vilkaisin Marieksi kutsuttua henkilöä hivenen kauhuissani. Ei kai hän vaan ollut se, joksika häntä luulin? Peräännyin kauemmas tarkastellen tilannetta sydän pamppaillen. Vaalea nainen räpytteli hetken silmiään hylätyn näköisenä ja tarttui sitten Leon käsivarteen. Jostain syystä olisin halunnut repiä hänet irti.

kuva%2027-normal.jpg

"Mitä sinä oikein puhut? Et ole halunnut pitää meihin mitään yhteyttä! Sattuneesta syystä... Onneksi joku ystävistäsi saatiin kiinni ja lompakkosikin löydettiin, että saimme edes jotain tietoa sinusta! Uskomatonta, että kuulen pojastani vasta sitten, kun hän on sairaalassa!" mustahiuksinen, etäisesti Leoa muistuttava nainen valitti. Eli äiti. Tunsin itseni typeräksi, kuinka en ollut edes ajatellut sitä mahdollisuutta, että Leolla olisi perhe. Tietenkin hänellä oli. Oliko mies huonoissa väleissä heidän kanssaan? Tilanne oli kerrassaan kummallinen.
 
kuva%2028-normal.jpg
 
"Täh? En missään vaiheessa ole tehnyt tuollaista!" Leo huudahti ihmeissään. Minulla välähti, tämä johtui selvästikin miehen muistista. "Tuota... poikanne kärsii tilapäisestä muistinmenetyksestä..." äännähdin varovasti. Olisi kaiketi paras informoida perhettä heti, ennen kuin enempää väärinkäsityksiä syntyisi. Kaikki käänsivät katseensa minuun.

kuva%2029-normal.jpg
 
"Jostain syystä en ylläty nähdessäni sinua täällä", Marie vastasi käveltyään eteeni. En ollut todellakaan unohtanut tuota naista. Hän onnistui nyt hämäämään minua entistä enemmän. Leolla siis oli jotain tekemistä Marien kanssa, näemmä jotain hyvin läheistäkin. Pääni tulvi kysymyksiä, mutta jouduin pitämään suuni supussa. "Kuka hän oikein on?" Leon äiti kysyi pian.

kuva%2030-normal.jpg
 
"Oletteko te se, jonka takia Leo joutui tänne?" vaalea nainen kysyi yllättäen. Hänen naamansa oli ilmeetön. Nielaisin tahtomattani. "Häh? Jouduinko tuon idiootin takia tähän soppaan? Senkö takia hän on piinannut minua?" Leo kysyi hämmentyneenä. Olisi pitänyt kertoa kaikki heti, muistinmenetyksestä huolimatta. "Mitä tämä nyt oikein tarkoittaa?" miehen isä huudahti jämerästi. Tuuppasin Marien sivummas ja lähdin juoksemaan vieressä avautuvaan käytävään. En kestänyt tätä enää!

kuva%2031-normal.jpg
 
Ihan sama, mitä ajattelisivat minusta! Olin tyrinyt kaiken liian pahasti. Miksei elämä koskaan näyttänyt olevan puolellani? Ja jos olikin, asiat palautuivat kahta kauheampina takaisin.

kuva%2032-normal.jpg
 
Tätä menoa taitaisin oikeasti tulla hulluksi. Annoin pahimman mahdollisen ensivaikutelman tuolle perheelle. Kauaa en kumminkaan kerinnyt itsesäälissäni rypeä, sillä taskussani oleva kännykkä rupesi soittamaan tällä hetkellä ärsyttävältä kuulostavaa soittoääntäni. Mitä nyt vielä!?

kuva%2033-normal.jpg
 
"Hope..." mutisin kännykkääni uupuneen kuuloisena. Samassa äitini ylipirteä ääni täytti korvani. Olisi selvästikin pitänyt katsoa ensin, kuka soittaa. "Oli minun kyllä pakko soittaa! Helteitä on vielä jonkun aikaa jäljellä ja haluaisin tehdä ehdotuksen!" äiti hihitteli tajuamatta edes, että en ehkä ollut juttutuulella. En ollut juurikaan ollut äitiin yhteyksissä sitten... viimekertaisen.

kuva%2034-normal.jpg
 
"Ehdotuksen?" kysyin tietynlaista kauhua äänessäni. Voin kokemuksesta kertoa, että tämän tyypin ehdotukset eivät useinkaan ihan kolahtaneet minuun. "Loppukesästä saa tosi halvalla vuokrattua hyviä telttapaikkoja. Eikö olisikin kivaa, jos tulisit poikaystäväsi kanssa mukaamme kahden viikon päästä? Maksaisimme tietenkin kaiken!" äiti hihkui pirteänä kuin peipponen. Hän ei voinut olla tosissaan.
 
kuva%2035-normal.jpg
 
"Ehheheh... En nyt ihan tiedä..." vastasin ääni väristen. En vain pystynyt kertomaan, mitä kaikkea minun ja Leon välillä oli oikeasti. "Älä nyt viitsi! Ei mikään voi olla tätä tärkeämpää, ellei sitten häistä ole kyse!" äiti aloitti suostuttelunsa. "Teidän nuorempien pitää saada raikasta ilmaa ja liikuntaa! Sitä paitsi olemme laittaneet teidän nimenne jo listaan. Kaiken lisäksi olen ostanut tarvittavia retkeilyvarusteitakin jo, myös sinulle ja Leolle!"

kuva%2036-normal.jpg

Taisin olla entistä pahemmassa liemessä.
 
------------------------------------------
 
Tsadamm, osa on päättynyt! En kyl todellakaan päästä Hopea kovin helpolla mun ilkeissä juonisuunnitelmissani... :D Noh, kysynpäs taas kerran: mitä te piditte osasta? Ei ehkä parhainta satoani, mut kertokaa toki mielipiteenne jos suinkin jaksatte. (: