Osa%202.%20Sattuman%20kauppaa-normal.jpg

Heippa! :D Ekan osan julkaisemisesta on vierähtänyt kunnolla aikaa, pistän syyksi stressin kaikista kokeista näin koulujen loppumisen aikaan. Mitäs tässä enempää, anteeksi jos jotkut kohtaukset tuntuvat venytetyiltä. Tuntui vaan, että Hopen suostutteluun tarvi vähän enemmän kuvia. Tässä osassa niitä on siis 46.

***

kuva%201-normal.jpg

Televisiosta pyöri näin sunnuntaina varmasti maailman turhanpäiväisin ohjelma.

kuva%202-normal.jpg

Olin jumittunut sohvalleni, vaikka kello läheni jo kahta, kaiken lisäksi yöpuvussani. Asiat, joita minun olisi täytynyt tehdä, tuntuivat  kamalalta taakalta.

kuva%203-normal.jpg

 Yksi asia oli silti toisia raskaampi. Kaksi päivää sitten olin löytänyt kadulta hyväkuntoisen puhelimen, joka hyvin varmasti kuului miehelle, jonka nimeä en edes tiennyt. Olin pidättäytynyt kiusauksesta katsoa kännykän kaikki viestit, mutta kutkuttava kiinnostus vatsanpohjassani oli ottamassa ylivaltaa.

kuva%204-normal.jpg
 
Veisinkö löytämäni poliisilaitokselle? Vaiko kenties takaisin kadunkulmaukseen? Pureskelin kynttäni lievästi vaivaantuneena.
 
kuva%205-normal.jpg
 
Mikään ei tuntunut hyvältä, mieluiten olisin viskannut luurin sinne missä pippuri kasvaa...
 
***
 
kuva%206-normal.jpg
 
Muutamaa tuntia myöhemmin olin vaihtanut paikkaa läheiseen hampurilaisravintolaan. Miksi minusta tuntui, että vietin kallisarvoista aikaani aivan väärin tavoin? Joko baarissa tai ylihinnoitellussa ravintolassa.
 
kuva%207-normal.jpg
 
"Käykö siis tiistai?" Julia kysyi hörpättyään limustaan. Olimme ajatelleet käyntiä kaupungin suurimmassa ostoskeskuksessa. Kaverini oli pakko saada uusi paita joka viikko.
 
kuva%208-normal.jpg
 
"Muuten kyllä, mutta se työhaastattelu osuu samalle päivälle", vastasin mahdollisimman pettyneellä äänensävyllä.
 
kuva%209-normal.jpg
 
"Just. Eli sinä et siis voi tulla? Vaikka se olikin periaatteessa jo sovittu juttu?" Julia toisti hieman epäilevästi. Oli viime aikoina perunut paljon yhteisiä tapaamisia. Kyllähän minä kaveristani pidin, mutta laiskuuteni otti usein vallan. En ollut mikään paras ystävä hänen menemisilleen.
 
kuva%2010-normal.jpg
 
"No... ainahan tulee uusia päiviä!" lepyttelin Juliaa ja haukkasin sitten nopeasti hampurilaisestani. Ugh, miksei selitykseni tuntunut uppoavan häneen? 
 
kuva%2011-normal.jpg
 
Yhtäkkiä kaverini silmät laajenivat varmaan kymmenen senttiä. Siristin omiani hitusen ihmeissäni, en kuvitellut saavani tällaista reaktiota surkeaan yritykseeni saada Julia takaisin omaksi itsekseen. "Et usko, mitä näen juuri nyt", hän sanoi ääni väristen. 
 
kuva%2012-normal.jpg
 
"Häh?" kysyin onnellisen tietämättömänä tulevasta. Kaksipäinen mies, norsu, pistooli kädessä kulkeva klovni? Jotain surkeaa pilaa olisin häneltä odottanut.
 
kuva%2013-normal.jpg
 
"Käännä katseesi oven suuntaan..." Julia sanoi silmät seuraten tulijoita.
 
kuva%2014-normal.jpg
 
Ja niinhän minä käänsin. Ei olisi ehkä kannattanut. 
 
kuva%2015-normal.jpg
 
"Ei. Sinä et mene heidän luokseen nolaamaan meitä, onko selvä?" sanoin päättäväisesti, vaikkakin ahdistus kuuluikin äänestäni. En oikein tiennyt, miksi suhtauduin niin kielteisesti asiaan. Minua ärsytti vain suunnattomasti Julian tuikkivat silmät ja toiveikas ääni. "Miksipä ei, sinullahan on tuolle komistukselle jotain annettavaa..." hän kihersi ja tiesin hävinneeni tämän ottelun.
 
kuva%2016-normal.jpg
 
"Hei, odottakaa!" Julia huusi hoiperreltuaan pois pöydästämme. Olisin halunnut hakata päätäni seinään. Eikö kännykän palauttamista voinut hoitaa muulla tavalla?
 
kuva%2017-normal.jpg
 
Kolme sisään tullutta ihmistä pysähtyi kaverini odotusten mukaisesti. Julia yritti päästä muodikaaseen asentoon, hyvän ensivaikutelman takaamiseksi. Minä olisin halunnut kaivautua fossiilien luokse. Nekin olivat parempaa seuraa.
 
kuva%2018-normal.jpg
 
Komistus ja hänen seurassaan oleva nainen kiistelivät jotakin. He eivät tainneet haluta viihdyttää faneja vapaa-ajallaan? Juliasta huomasi oitis, että hän haki enemmänkin nimmaria kuin kehittävää keskustelua.
 
kuva%2019-normal.jpg
 
"Minulla on jotain teille kuuluvaa!" Julia huudahti, ennen kuin joukko kerkisi jatkaa taas matkaansa. Sillä aikaa minä yritin sulautua yhteen penkkini kanssa.
 
kuva%2020-normal.jpg
 
"Ja mitähän se sellainen mahtaa olla?" selvästi ulkomaalaiselta kuulostava nainen kysyi aivan samalla tavalla kuin minä mielessäni.
 
kuva%2021-normal.jpg
 
Julia oli tässä vaiheessa päässyt komistuksen vierelle. "Eikö sinulta hukkunutkin kännykkä muutama päivä sitten?"
 
kuva%2022-normal.jpg
 
"Tulit siis tunnustamaan varkauden?" hän kysyi saaden Julian naaman hieman punaiseksi. 
 
kuva%2023-normal.jpg
 
"E-en suinkaan!" ystäväni huudahti nopeasti. Tässä välissä minä raahauduin ylös penkiltäni ja tunsin sääliä lähellä istuvaa paria kohtaan, jotka hitusen tyytymättömän näköisenä nousivat pöydästään. 
 
kuva%2024-normal.jpg
 
"Minä kaverini Hopen kanssa löysin kännykkäsi maasta. Muistatkin kai meidät?" Julia korjasi miehelle, jonka naama oli peruslukemissa. "Niinpä tietenkin", hän vastasi jotenkin ärsyttävästi. 
 
kuva%2025-normal.jpg
 
"Mutta se ei tietenkään ole meillä nyt mukana", kaverini sanoi säälivällä ilmeellä, "Olisiko sinulle käypää tulla hakemaan luurisi kaverini luota?" Minä kävelin joukkoa kohti aikomuksenani vetää Julia pois typerämpääkin typerämmästä tilanteesta. 
 
kuva%2027-normal.jpgkuva%2026-normal.jpg
 
"Mennään nopeasti hakemaan se, eihän meillä mitään tärkeää ole..." toinen mies ehdotti. Miksi Julia osasi taivutella kaikki jollakin oudolla tavalla puolelleen? "No jaa, Leo kyllä tarvitsisi sitä", mustahiuksinen nainen sanoi mietiskellen. 
 
kuva%2028-normal.jpg
 
"Te siis tulette!?" Julia huudahti kuin lottopotin voittaneena. "Meidän pitää syödäkin..." mies, luultavasti Leo nimeltään, mutisi lapsekkaasti. Se ei sopinut laisinkaan hänen ulkonäköönsä. Minun alahuuleni vapisi kuunnellessani keskustelua. "Se kyllä hoituu! Teen vaikka ruokaa!" Julia naurahti innokkaasti. Niin, minun keittiössäni. 
 
kuva%2029-normal.jpg
 
"Kaipa se on sitten pakko", Leo huokaisi. Hänen ilmeensä sai minut muutamaksi sekunniksi horjumaan kannastani, mutta pian palasin todellisuuteen.
 
kuva%2030-normal.jpg
 
"Ette voi olla tosissanne!"
 
***
 
kuva%2031-normal.jpg
 
Viimein, tuskallisen bussimatkan päätyttyä saavuimme asunnolleni. En ollut yhäkään myönteinen asiaa kohtaan, vaikka toki olikin kiva saada puhelin pois pöydältäni. "Tulette vain hakemaan kännykän, onko selvä?"
 
kuva%2032-normal.jpg
 
"Korkeintaan syötte voileivän. En todellakaan tuhlaa resurssejani kokkaamiseen, eikä myöskään Julia", jatkoin tiukasti. En halunnut antaa asioiden lipsua taas käsistä. "Relaa vähän Hope", Julia naurahti vaivautuneesti.
 
kuva%2033-normal.jpg
 
"Jopas on hulppea pytinki", Leo tuumasi nojaten lasiseen väliseinääni. "Ei meikäläisellä olisi tällaiseen varaa." 
 
kuva%2034-normal.jpg
 
"Ei Hope mikään miljonääri ole, tämä on hänen vanhempiensa peruja", Julia korjasi nopeasti. Napsuttelin sormiani ja odotin tapahtuman loppuvan mahdollisimman nopeasti. "Kaksi isoa makuuhuonetta ja kylppäriä, puhumattakaan keittiöstä!" hän kehaisi selvästi taka-ajatuksia mielessään. "Ei se nyt sentään noin hienoa ole", mumahdin ärtyneenä. Lähtisivät jo! "Ei käy tällaisen huushollin pyörittäminen helpolla", Julia huokaisi päätään pudistellen.
 
kuva%2035-normal.jpg
 
"Leo", Arinaksi bussissa esittäytynyt nainen keskeytti keskustelun. "Tämähän olisi täydellinen sinulle. Käsitykseni mukaan Hope asuu yksin, sinulle riittäisi huone."
 
kuva%2036-normal.jpg
 
Hetken aikaa huoneessa oli hiljaista. "Täh?" Julia kysyi sitten toiveikkuutta äänessään. "Leo on etsinyt jo pitkään majapaikkaa, hotellit käyvät pidemmän päälle kalliiksi", Arina informoi naputtaen sormiaan seinään.
 
kuva%2037-normal.jpg
 
 "Oletko seonnut? Tämähän on niin tyttömäi..." Leo aloitti, mutta ei saanut kauaa olla äänessä. "Älä viitsi, tiedät itsekin että olen oikeassa", Arina keskeytti ylpeästi.
 
kuva%2038-normal.jpg
 
"Enkä todellakaan jaksa katsella sinua nurkissani" hän lisäsi sitten murskaavasti. "Mutta.." Leo yritti, turhaan silti. "Ei muttia, mikäli Hopelle käy, muutat jo illalla. Maksusta neuvottelemme myöhemmin."
 
kuva%2040-normal.jpg
 
Alkujärkytyksestä selvittyäni kurtistin kulmiani raivostuneena. Tämän EI pitänyt mennä näin. En sallisi sitä. "Sehän on ihan äärettömän mahtava idea", Julia hihkaisi silmäillen asuntoani. "Varo sanojasi, tai minä vielä..." murahdin varoittavasti kaverilleni. Jos tuota nyt kaveriksi pystyi tämän jälkeen kutsumaan.
 
kuva%2041-normal.jpg
 
Julia asteli eteeni. "Hope, mieti järkevästi. En tee tätä itseni takia. Sinä todellakin tarvitset rahaa ja vuokralaisten kautta voisit elää rakastamassasi talossa vielä vähän pidempään", hän sanoi minua taitavasti manipuloiden. 
 
kuva%2042-normal.jpg
 
"Mutta joutuisin elämään miehen kanssa!" kuiskasin kauhistuneena Julialle. "Jos hän yrittää jotain, kutsu minut paikalle", hän vastasi tiukasti. "Ja katso häntä, ei minua ainakaan haittaisi jos vähän jotain yrittäisikin.." kaverini supisi kiherrellen.
 
kuva%2043-normal.jpg
 
Vilkaisin Leoa. Hän ei näyttänyt pahalta. Jossakin sisimmässäni minä en edes pitänyt häntä maailman kauheimpana ihmisenä. Ei minulla ollut mitään syytä. Ja minä tarvitsin rahaa, siitä ei päässyt yli eikä ympäri. Olisiko sittenkään niin kamalaa hankkia lisätienestejä tällaisen kautta? Julia voitti taas.
 
kuva%2045-normal.jpg
 
Suljin silmäni ja kuuntelin sisäistä ääntäni. Vaikka ei sieltä kyllä mitään kuulunutkaan."Kolme kuukautta. Enintään", minä huokaisin ja kaduin oitis päätöstäni. 
 
kuva%2046-normal.jpg
 
"Jes! Olet ihana!" Julia hihkaisi ja oli vähällä halata minua. Tunsin lipuvani hiljaa masennuksen syvään kuiluun... "Hienoa", Arina naurahti ja katsoi merkitsevästi Leoa. "Haetaan tavarasi ja olet illaksi täällä."
 
kuva%2047-normal.jpg
 
En voinut välillä uskoa elämääni.
 
---------------------------
 
Nyt se on valmis. :D Kaipaan kipeästi palautetta, toivottavasti mahdollisimman moni jaksaisi jotain raapustaa!