Moikka kaikille! :) Tää nyt on vähän tällainen spesiaalipostaus, joka ei oo mitenkään juonellisesti sidoksissa itse tarinaan. Teki vaan mieli tehdä jotain jouluaiheista, onhan tässä ihan kohta joulukin ovella. :D Eli siis ei ole jatko-osa, vaan harmiton pikkunen joulutarina teille lukijoille. Ellette sitten inhoa turhaa söpöstelyä ja sen sellaista, heh.  10 kuvaa ja pääosassa... no, etteköhän te arvaa.

------------

"Katso, lunta alkoi satamaan sittenkin", minä huudahdin nopeasti katsellessani pienten valkoisten hippusten laskeutumista sormikkailleni. Ne sulivat nopeasti pelkiksi märiksi länteiksi. Olin melkeinpä väkisin raahannut mielitiettyni iloitsemaan talven ihmeistä.

"Ratkean riemusta", Leo mutisi penkiltään. Hän ei edes vaivautunut katsomaan.

"Pah. Voisit edes yrittää näyttää kiinnostuneelta", vastasin miehelle hitusen huvittuneena. En minäkään ennen joulusta ollut pahemmin välittänyt, mutta nyt halusin oppia näkemään tämän vuodenajan kauniita puolia. 

Tule sitten tänne. Minulla on kylmä", Leo vastasi hetken kuluttua. Hän oli kuin pikkupoika, joka ei ollut saanut tahtoaan läpi. "No, noin kauniisti kun pyydät..." naurahdin hänelle kipittäen penkille istumaan.

"Onko nyt parempi?" kysyin Leolta hymyillen. Vaikkakaan emme istuneet kuusen juurella avaamassa paketteja, tämä tuntui silti joululta. Molemmat olivat jäätymispisteessä, mutta pelkkä istuminen tässä vierekkäin lämmitti kummasti. "Jep", mies vastasi naurua äänessään.

"Katso nyt näitä hiutaleita. Jokainen on ihan eri muotoinen. Harmi, etten kerkiä katsomaan niitä tarkemmin. Muutama sekunti, ja ne ovat jo sulaa vettä", selitin tohkeissani Leolle. Hän hymähti jotain vastaukseksi. "No jaa, harvoinpa miehet perustavat tällaisen päälle", huokaisin  ja laskin pääni Leon olkapäätä vasten sulkien silmäni. Rauhallista, minua unetti väkisinkin. Ei olisi silti hyvä nukahtaa tänne kylmään. Hyvä kun edes tunsin sormenpäitäni, Leosta puhumattakaan. 

"Hmm..." hän äännähti. "Ovathan nämä ihan nättejä..." Leo jatkoi haparoiden hetken lumihiutaleita. 

"Tosi pieniä ja hauraita", mies analysoi huvittaen minua entistä enemmän. Oliko hän aina ollut noin typerän suloinen?

"Sinä olet silti kaikista nätein hiutale", Leo lisäsi kuulostaen hyvinkin ylpeältä lausahduksensa johdosta. En voinut estää pientä naurun purskahdustani. "Jospa vain keskittyisit niihin oikeisiin hiutaleisiin...", totesin varovasti hymyillen. 

"Totta, tuo ei ollut ihan minua. Hyvää joulua nyt kumminkin", Leo toivotti onneksi omalle sanavarastolleen sopivalla tavalla. "Hyvää joulua", minä vastasin takaisin.

-----------------------------

Hahaha. :D Hyvää (tulevaa) Joulua nyt lukijoillenikin! Koska seuraava osa vaan viivästyy viivästymistään, aattelin kyhätä teille ees jotain tähän väliin. Nopeasti tehty, niin ku ehkä huomaakin. :P Mutta toivottavasti tuotti ees jotain iloa. Seuraava osa tulee parhaimmillaan tän kuun loppuun, mut en voi viel luvata mitään. Pidittekös te tästä, tykkäisittekö tällaisista satunnaisista ekstroista jatkossakin? Vaikka juonellisesti nää ei nyt mitään merkitsekään... :)