Osa%205.%20Onnenpotku-normal.jpg

Moikkarallaa. :) Oon niin ilonen saatuani kuvattua tän viimein. Osassa on 48 kuvaa, eli kyl niitä ihan reilusti tuli. Ja ette muuten arvaa, kuinka vaikeeta on lavastaa vaatekauppa! Kiitos hirveesti edellisen osan kommenteista, ne anto mulle inspiraatiota tarinan suhteen ihan hirveästi! Mut joo, lukemaan vaan. :D Ja hei muuten, toi aina välil tunkee tohon sivupohjaa venyttävän mainoksen, eli päivittäkää sivuu niin kauan että se häipyy. Lukeminenki saattaa onnistuu paremmin!

***

kuva%201-normal.jpg

 Sydämeni olisi voinut pysähtyä tällä hetkellä kokemastani jännityksestä.

kuva%202-normal.jpg
 
Toivoin niin kovasti, että askeleeni eivät kuuluisi hirveän kauas. Vielä enemmän kuitenkin toivoin, että taloni olisi edes tämän pienen hetken täysin tyhjä. 
 
kuva%203-normal.jpg
 
"Reitti selvä!" kuiskasin mahdollisimman kovaa päästessäni ovelleni asti. Leo melkeinpä tärisi kylmästä. Miten hän okein oli selvinnyt sen yön?
 
kuva%204-normal.jpgi
 
"Voin tulla vai?" Leo kysyi painuneella äänellä. "Kyllä! He ovat kai kaupassa!" vastasin hänelle jo hieman kovempaa. Ehkäpä onni oli kerrankin puolellani! Leo käveli huojuen luokseni ja avasin hänelle valmiiksi oven. Mikähän palvelija minusta oli hänelle tullut? No jaa, poikkeus vahvistaa säännön.
 
kuva%205-normal.jpg
 
Vaikka olikin epämiellyttävää päästää Leo huoneeseeni, ei tässä oikein ollut vaihtoehtoja. Äiti ja isä saattaisivat palata milloin vain. Ja sitä paitsi tuo mieshän oli kipeä, eikä hänellä ollut puhtia ruveta ahdistelemaan minua. Olinkohan tullut vainoharhaiseksi aikaisemman tapauksen jälkeen...
 
kuva%206-normal.jpg
 
Leo istahti oitis sängylleni. Eivät tainneet hänen jalkansa enää pahemmin kantaa. "Okei... ota kenkäsi ja paitasi pois", sanoin hänelle mahdollisimman tyynenä. Kuulostin silti väkisinkin perverssiltä! 
 
kuva%207-normal.jpg
 
Yhtäkkiä seuralaiseni naamalle nousi ärsyttävä virnistys. "Ja miksiköhän minä niin tekisin?" Leo kysyi minulta huvittuneena. Kehtasikin piruilla minulle ja kääntää sanani jotenkin likaisiksi! En lähtisi tähän mukaan mistään hinnasta.
 
kuva%208-normal.jpg
 
"Älä viitsi. Kastuit sateessa ja hupparisi on yhä kostea", vastasin hänelle ytimekkäästi. "Ellet ole kiinnostunut keuhkokuumeesta, tottelet minua tällä sekunnilla!" 
 
kuva%209-normal.jpg
 
Leo nousi nopeasti ja alkoi riisumaan. Hän ei silmin nähden ollut hyvässä kunnossa, kädet tärisivät ja hengitys oli raskasta. Miksi ihmeessä miehet olivat niin ylpeitä, etteivät halunneet näyttää heikkoa tilaansa naisten nähden? Ja jaksoivat vielä esittää ärsyttävää? "Etsin jostakin kuumemittarin, käy sillä aikaa vain siihen sängylle", minä mutisin puolialastomalle miehelle huoneessani. Kuinka absurdi tilanne tämä taas olikaan. 
 
kuva%2010-normal.jpg
 
"Hope, minä jäädyn. En tiedä minkälainen pervo sinä sisimmiltäsi olet, mutta..." Leo aloitti valituksensa ja olinkin jo keskeyttämässä hänet jollakin nasevalla tokaisulla, mutta äkkinäinen kolaus keskeytti meidät molemmat.
 
kuva%2011-normal.jpg
 
"Mi-mikä tuo oli?" kysyin peläten jo pahinta. "Ehkä joku puskapummi murtautui kotiisi", Leo ehdotti. Nyt ei ollut vitsailun aika, sillä tiesin aikamme olevan vähissä.
 
kuva%2012-normal.jpg
 
"Piiloudu nopeasti jonnekin!" huudahdin Leolle kylmä hiki niskassani. Mies nousi horjahtaen ylös. "Minne minä menen!?" hän kysyi ahdistusasteeni noustessa taivaisiin.
 
kuva%2013-normal.jpg
 
"En minä tiedä! Tuonne peiton alle!" kuiskasin hänelle kauhun vallassa. Lähestyvät askeleet kuuluivat liiankin hyvin oven läpi. "Okei, okei!" Leo vastasi minulle ja oli juuri kääntymässä lähteäkseen, kunnes ovi lennähti auki.
 
kuva%2014-normal.jpg
 
"Hope? Luulin sinun menneen työhaastat-", äiti aloitti ihmetellen, mutta yhtäkkiä hänen kasvonsa muuttuivat rauhallisista lähinnä järkyttyneiksi. Huoneeseen laskeutui jäätävä hiljaisuus.
 
kuva%2015-normal.jpg
 
Vartaloni oli liimautunut paikoilleen. En saanut muutamaan sekuntiin pihaustakaan suustani. Leo tajusi nopeasti tilanteeni ja käänsi katseensa äitiin. Minäkin pakottauduin katsomaan rakasta vanhempaani sydän pamppaillen.
 
kuva%2016-normal.jpg
 
"Äiti, minä..." mumahdin pala kurkussani. Päivä oli ollut jo valmiiksi kamala ja tämä kruunasi varmasti kaiken. "Päivää, rouva!" Leo tervehti ja sai minutkin yhtä ihmettyneeksi kuin äitini. Tuo mies nieli kokonaan kuumeensa ja esitti selvästikin pyhimystä.
 
kuva%2017-normal.jpg
 
"Ku-kuka sinä olet!? Mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa?" äiti kysyi kovalla äänellä ja jossakin kliseisessä saippuasarjassa olisi tässä vaiheessa pyörtynyt dramaattisesti. "Äiti, älä ymmärrä väärin!" huudahdin vastapainoksi. "Minäkö?" Leo jatkoi naurahtaen.
 
kuva%2018-normal.jpg
 
"Minä olen tietenkin Hopen poikaystävä!" Leo julisti ja sai naamani käymään varmasti kaikki mahdolliset ilmeet läpi. Anteeksi kuinka!? 
 
***
 
kuva%2019-normal.jpg
 
"Mitä vanhempasi tekevät työksensä?" äiti kysyi niin mielettömän kiinnostuneena. 
 
kuva%2020-normal.jpg
 
"Hmm, sitä sun tätä. Hoitavat yrityksensä asioita..." Leo vastasi naurahtaen. Tässä vaiheessa minua lakkasi kiinnostamasta lopullisesti.
 
kuva%2021-normal.jpg
 
Vanhempani olivat ihastuneet tuohon typerykseen oitis - joka oli muuten ihmeellisesti parantunut kuumeestaan yön aikana. Voitteko kuvitella? Olin ollut niin varma, että Leon idioottimaisen poikaystävä-letkautuksen jälkeen olisin ollut mennyttä kalua. Mutta äiti ja isä taisivat pitää minua viimeinkin aikuisena. Heidän mielestään oli vain hyvä, että erakkona viihtynyt Hope oli viimein 'löytänyt' rinnalleen jonkun komean ja hyvätapaisen nuorukaisen. 
 
kuva%2022-normal.jpg
 
Joka jaksoi kuunnella isäni outoja ja pitkäveteisiä kalastuskertomuksia.
 
kuva%2023-normal.jpg
 
Ja äitini pälpätystä lempisarjoistaan.
 
kuva%2024-normal.jpg
 
 Ja mikä pahinta, Leo jaksoi esittää vähän liiankin hyvin rakastavaisia kanssani. Emmehän voineet paljastaa totuutta enää kaiken tämän jälkeen."Odottakaa, otan kuvan!" äiti huudahti ja kaivoi nopeasti kännykkänsä taskustaan. "He sopivat sitten hyvin yhteen", isä tokaisi hymyillen. 
 
kuva%2025-normal.jpg
 
En oikein tiennyt, mitä minun olisi pitänyt ajatella tästä kaikesta. Toisaalta inhosin antaa Leon tulla niin lähelle, mutta toisaalta... se ei haitannut minua niin kamalasti. Ehkäpä olin jo vähän tottunut. Ei, ei sekään kuulostanut hyvältä. 
 
kuva%2026-normal.jpg
 
Mikään ei onneksi kestä ikuisesti. Illalla vanhempani lähtivät, haikein mielin. Minä olin silti pakahtua onnesta. Jatkuva esittäminen kävi pidemmän päälle hyvin rankaksi. Eikä ollut laisinkaan mukavaa valehdella niinkin läheisille ihmisille. Saisin aloittaa seuraavan päiväni normaaliin tapaan.
 
***
 
kuva%2027-normal.jpg
 
"No, onkos kaikki mennyt hyvin?" Julia kysyi selvästi taas jotain taka-ajatuksia mielessään.
 
kuva%2028-normal.jpg
 
"Kyllä, mitään sinua kiinnostavaa ei ole tapahtunut", vastasin yksiselitteisesti ystävälleni. Olimme Leon kanssa päättäneet olla kertomatta kaikesta kyseenalaisesta, kuten ahdistelijapummista ja vanhemmilleni valehtelusta. Julia aiheuttaisi turhaa hämminkiä. En sitä paitsi ollut edes itse perillä kaikesta, esimerkiksi siitä, miksi Leo oli ollut sillä syrjäisellä kadulla eilen. Päässäni pyöri loppujen lopuksi paljon selvittämättömiä kysymyksiä tuohon mieheen liittyen.
 
kuva%2029-normal.jpg
 
"E-eikö mitään?" Julia inahti pettyneenä. Hän oli oikeasti kuvitellut, että olimme tässä vaiheessa kehittäneet jonkun ruusuisen romanssin. Jossain vaiheessa asia oli kääntynyt niin, että tuo idiootti paritti minua ja Leoa yhteen ja yritti itse toimia Amorina. Ehei.
 
kuva%2030-normal.jpg
 
"Julia, rauhoitu", Arina huokaisi. "Tärkeintä on se, että mitään ei ole tapahtunut. Leon kanssa voi joskus olla vaikeaa", hän jatkoi naurahtaen. Leo mulkaisi naista ärsyyntyneesti. Kerrankin joku puhui asiaa.
 
kuva%2031-normal.jpg
 
"Muuten Hope... minulla on sinulle yllätys", Julia tuumasi sitten keskittäen huomioni itseensä. Mitä nyt taas? Tuon neidin yllätykset eivät olleet useinkaan hirveän onnistuneita. "Kerro ihmeessä", huokaisin hänelle vastaukseksi. "Menikö se työhaastattelusi tiistaina hyvin?" ystäväni kysyi pitkittäen 'jännitystä.' Vilkaisin häneen ja mietin vastausta. En ollut kertonut edes Leolle missanneeni kaikkea, enkä aikoisi jatkossakaan. "Ei, minua ei kelpuutettu", huokaisin hieman liioitellusti. Julia naurahti. 
 
kuva%2032-normal.jpg
 
"Siinä tapauksessa sinä sait juuri työpaikan!" hän kiljahti ja sai minut pomppaamaan pystyyn. 
 
kuva%2033-normal.jpg
 
"Oletko tosissasi!?" huudahdin Julialle äimän käimänä. "Kyllä! Elise otti loparit jostain syystä ja paikka vapautui!" hän vastasi minulle naurahtaen. Niin, heidän perheellään oli oma vaatekauppa. Ja koulutukseni ja ystävyyssuhteeni ansiosta pääsisin sinne ehkä helpoiten ikinä! Voiko tällaista edes käydä?
 
kuva%2034-normal.jpg
 
"No siinä tapauksessa... me lähdemme sinne heti!" huudahdin äkillistä intoa täynnä. "Saamasi pitää!" Julia hihkaisi ja aloin heti valmistelemaan. Avaimet, kengät, kännykkä... "Jään tänne Leon kanssa", Arina mutisi, mutta hänkin taisi kyllä olla iloinen puolestani.
 
kuva%2035-normal.jpg
 
"Heippa", Leo äännähti samalla kun katosin Julian kanssa ovesta ulos.
 
***
 
kuva%2036-normal.jpg
 
 Päivä oli muuttunut hyvästä täydelliseksi.
 
kuva%2037-normal.jpg
 
 "Tulen huomenna heti yhdeksäksi!" minä vakuutin varmaan kymmenettä kertaa Helenille, joka vain nauroi minulle hyväntuulisesti. "No niin Hope, kaikki ovat tajunneet sen jo!", Julia tuhahti minulle ja mulkaisi äitiään. En jaksanut välittää jo hieman turhautuneesta kaveristani, sillä tämä oli onnen hetkeni. 
 
kuva%2038-normal.jpg
 
"En aio myöhästyä sekuntiakaan!" jatkoin höyrypäisenä. "Hope!" Julia kivahti ja käänsin katseeni hetkeksi häneen. Okei, ehkä olin mennyt vähän yli. Mutta kun olin niiiin onnellinen! Astuin viimein askeleen kauemmas ja hymyilin vielä Helenille.
 
kuva%2040-normal.jpg
 
"Pirauta jos tulee jotain!" hän naurahti ja vilkutti sitten meidän lähtemisemme merkiksi. "Ja Julia, älä yritä luistaa huomenna työstäsi. Hope tarvitsee paljon apua ensimmäiset päivänsä", nainen jatkoi ja sai Julian tuhahtamaan uudestaan. En ollut ikinä tavannut noin nuorekasta neljäkymmentävuotiasta.
 
kuva%2041-normal.jpg
 
Heilautin kättäni hyvästiksi. "Nähdään! Kiitos kaikesta!" minä vastasin ja kävelin viimeinkin ulos putiikista Julian huokaistessa helpotuksesta.
 
kuva%2042-normal.jpg
 
"Tiesin, että tykkäät uudesta työpaikastasi, mutta jotain rajaa sentään", hän mutisi astuessamme ovista ulos. Kerkisin tässä vaiheessa kiinnittää huomioni kahteen ihmiseen muutamaa metriä meitä kauempana. Kenties tämän liikkeen työntekijöitä? "Keitä nuo ovat?" kysyin hieman ajattelemattomasti Julialta. Pysähdyimme asfaltille.
 
kuva%2043-normal.jpg
 
"Hekö? Naisesta en tiedä mitään, mutta tuo toinen on harjoittelijana täällä", ystäväni vastasi. Kerkisin vain nyökkäämään hieman, kun hän avasi jo uudestaan suunsa.
 
kuva%2044-normal.jpg
 
"Oscaaar! Tule tervehtimään SunShinen uutta työntekijää!" Julia huudahti korvani vierestä. Tajuttuani tilanteen mulkaisin häntä ihmeissäni. Tämä ystävässäni oli kaikkein ärsyttävintä; hänen piti aina tehdä enemmän kuin oli tarpeen. Minähän vain kysyin kysymyksen! Mies käänsi nopeasti katseensa ja hymyili meille. Hänellä ei kestänyt kauaakaan kävellä luoksemme tuntemattoman naisen kävellessä perässä.
 
kuva%2045-normal.jpg
 
"Olet varmaankin Hope?" Oscar kysyi katsoen suoraan silmiini. "Niin kuin jo ehkä kuulit, olen täällä harjoittelijana. Hauska tavata!" hän jatkoi intensiivisen katseensa kanssa. Julia oli kiinnostuneempi edessään seisovasta naisesta; "Ja sinä olet...?"
 
kuva%2046-normal.jpg
 
"Marie. Olen.. Oscarin sisko", hän vastasi hymyillen. En silti ollut laisinkaan kiinnostunut tuosta naisesta, sillä katsoessani erästä toista sisälläni velloi nopeasti kummallinen tunne.
 
kuva%2047-normal.jpg
 
Vähän niin kuin Leo, mutta silti niin kaukana. 
 
kuva%2049-normal.jpg
 
Oliko tämä sitä kuuluisaa rakkautta ensi silmäyksellä?
 
------------------------------------------------------
 
Ja näin! (: Tässä osassa ei nyt sinänsä tapahtunu mitään maata kaatavaa, mutta mitäs te olitte mieltä? Pidittekö vai ette? Olis kiva jos jaksasitte jotain palautetta raapustaa.